sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Hei sulle helmikuu!

Aurinkoista helmikuuta. Blogin postaustahtia olisi helppo mitata lumimittarilla. Näyttäisi olevan suoraan verrannollista, että mitä enemmän lunta satelee niin sitä mukaa satelee enemmän postauksiakin. Lunta tuli vihdoin maahan, Are lähti auraushommiin. Tammikuussa aurausta oli tasan 0 tuntia, NOLLA! Onneksi on kellari täynnä perunaa, ettei särvin lopu pöydästä. Are on kyllä tammikuussa kirinyt painoa -15 kg alaspäin. Ehkei se johtunutkaan laihduttamisen ilosta vaan siitä, ettei roposia ruokatilille kolahtele ainakaan urakoinnista. Pitäisikö tässä jo huolestua?

Alkuvuosi on mennyt lähinnä kotia remontoidessa. Ireä kyllästyttäneet keltaiset seinät saivat väistyä kun tilalle tuli vaaleaa. Remonttisuunnitelmat ei kyllä taaskaan pysyneet pelkässä olohuonessa vaan nyt on tilattu seinätarvikkeita myös keittiötä ja tupaa varten. Ja valkeus tuli!

Sunnuntain ratoksi tuli viimeisteltyä maa- ja kotitalousnaisten talven käsityö. Aiheena oli tilkkutyö. No menihän tuohon tilkkuja kun pyöritteli palloja ja pujotteli lukolliseen lankaan. Mitään perinteistä pannulappua kun ei tullut mieleenkään edes yrittää tehdä. Pitää ehkä vielä tuunata, en tiedä viitsiikö koskaan julkisesti ko. nauhaa käyttää. Mutta ainakin se on lämmöllä omin kätösin tehty. Naapurustossa oli nimittäin jo perinteisesti suunniteltu, että komeron pohjalta etsitään 30 vuotta sitten käsityökoulussa valmistettu luomus ja esitellään muille "akoille" (niinkuin maa- ja kotitalousnaisia täällä kutsutaan) vaikka ajatuksena näissä askareissa kai kuitenkin on, että vaivauduttaisiin tekemään itse jotain uutta. Kostona olen jo suunnitellut, että jos kesän viljelykasvi on esim. peruna niin varmasti kärrään syksyn kokoukseen kasan ylivuotisia, haisevia pottuja "kun nämä tuli kasvatettua silloin pari vuotta sitten ja en nyt viitsinyt uusia kasvatella".

Vielä käsitöihin. On se muuten jännä, että ihminen voi olla innostunut kutomisesta ja neulomisesta mutta kaikki ompelukonetta (tämän kyllä tein käsin) vaativat tehtävät ei ota innostaakseen sitten millään. Pitäisi yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja surauttaa joskus joku kolttu mutta luultavasti käy taas efekti "ei mennyt niin kuin strömsössä" ja tulee vahingossa surautettua hiha umpeen tai muuta vastaavaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti