Pari kuukautta myöhemmin..

On sadonkorjuun aika. Siispä bloginkin on aika palata kesälomalta jälleen töihin. Viljelyn kannalta kesä oli haastava. Ensin oli kylmää ja sateista. Sitten seurasi liian pitkä kuivakausi ja kun Sampo piti päästää paastolta herkuttelemaan ohrapelloille iski sateet jälleen kerran. Viljavaraston lattialle kertyi kuitenkin kohtalainen kasa mallasohraa, Harbingeria. Epäselvää vielä kuitenkin on löytääkö se tiensä lopulta tuopposten vai leipien raaka-aineeksi vai popsiiko eläinkaverit sen parempiin suihin. 

Kun Are on keskittynyt viljojen kasvatukseen, on Irellä ollut jälleen pystyssä perinteinen kurpitsa ja maissiviljelmä. Tämän kesän säät eivät olleet maissin kasvatuksenkaan puolella mutta kurpitsan tuntuvat tykkävän. Kohta hukutaan jälleen kurpitsapikkelsiin, soseeseen, piirakkoihin ja keittoihin kun möllykät nostetaan maasta. Saldoksi taitaa tulla reilu kymmenisen jättimäistä, keltaista kurpitsaa, huh!

Kasvimaalla parhaitan näyttäisi menestyvän lehtikaali, jota naapuri tuuppasi meillekin kasvamaan. Ensin oli hieman ongelmia mihin kyseistä kasvia voisi hyödyntää mutta kokeilujen lopputuloksena ainakin lehtikaalisipsit, lehtikaalipannu sekä lehtikaalimuhennos ovat ihan käyttökelpoista tavaraa. Käyttökelpoisia reseptejä otetaan kuitenkin vielä vastaan.

Syyskuun alku on mennyt flunssaisissa merkeissä. Ensin nuha, kuume ja flunssatauti iski Areen ja nyt myös Ireä on alkanut uhkaavasti kolottaa ja paleltaa. Kiireisen kesän jälkeen on kuitenkin mukava hengähtää ja keskittyä sohvan pohjalla loikoilemiseen.