UUSI TULEMINEN

Maajussi ja morsian ovat viettäneet hiljaiseloa talven ajan. Harkinnassa on ollut jo täysi hiljentyminen mutta lukijoiden pyynnöstä ja innostuksen herättyä kevään myötä koittaa nyt uusi tuleminen. Talvi eteni maalla omalla painollaan. Maalla asuminen mielletään usein leppoisaksi downshiftaamiseksi, elämän kohtuullistamiseksi. Kaupungin kiireessä haaveillaan muutosta maalle, jossa voi höllätä ja elää hyvää elämää. Tuntuu, että ainakin meillä tämä megatrendi on talven aikana muuttunut päinvastaiseksi ja elämä onkin pelkkää upshiftausta, enemmän ja nopeammin!

Mitä täällä maalla sitten tehdään talven aikana? Ire käy päivätöissä tilan ulkopuolella ja opiskelee töiden ohella y-kirjainta lisää tutkintonimikkeeseen. Hyvällä tuurilla joulun aikaan ollaan siis maisteristason tuottajia. Alana on kyllä tällä kertaa kulttuuri- eikä maataloustuottaja. Intohimoinen suhtautuminen vaikuttamiseen pitää myös ilta-aikaan kiireisenä. Kyseessä ei ole kuitenkaan korvien puhdistuskerho kuten nimestä voisi päätellä vaan erilaiset vaikuttamisen paikat luottamushenkilönä kunta- ja yhdistyssektorilla.

Kaiken järjen mukaan Aren työ painottuu kesäaikaan vilja- ja metsätilan isäntänä. Talvella tuppaa kuitenkin olemaan kiirettä lumiurakoinnin, loskanpoiston, metsätöiden ja koneiden huollon/korjauksen saralla. Kaikenlaista muutakin touhua riittää, ei tule edes ajatelleeksi. Kodin keskuslämmitys on puupolttoinen, joten kovemmilla kylmillä kotimiestä tarvitaan heittämään pökköä pesään parikin kertaa päivässä. Materia maaseudulla on myöskin kertakäyttöistä kestävämpää ja tuntuu, että aina on jonkin osan ehjäämisprojekti menossa.

Kodista puheenollen tämä nykyinen kotirakennus täyttää syksyllä kunnialliset 50 vuotta. Vuosien saatossa lähes kaikki lattiasta kattoon on tullut kuitenkin uusittua. Makuukammarien remontti olisi vielä edessä mutta alla on näkyvissä syy, joka lykkää remontti-investointia jälleen eteenpäin:

Tilan hyvin palvellut Case-traktori alkoi olla jo levis -merkkinen, joten oli aika vaihtaa uudempaan. Syksyn pimeillä pihaan ilmestyi punainen paholainen, Made in Finland. Aren mielestä traktoriin sijoittaminen oli tärkeämpää kuin kammareiden seinien maalaaminen emäntää miellyttävällä värillä. Ja tottahan työvälineet tulee olla kunnossa, ei se leipä muuten pöytään tule. Kunnossa ne pysyikin aluksi jopa parin päivän ajan. Sen jälkeen Valtra ei inahtanutkaan. Pientä huoltoa päävirtakytkimeen ja sittemmin yhteinen taival on jo kulkenut paremmin.

Jatkossa on tarkoitus taas kirjoitella tänne tasaisen epäsäännöllisesti omasta tilasta, kiinnostuksenkohteista ja maaseudun elämänmenosta. Jos blogissa on ollut hiljaista niin hiljaisuus on hiipinyt myös kommenttiboksiin. Haastan siis teidät kaikki lukijat jättämään kommentteja ja postausideoita, jotta saadaan tehtyä tästä kunnon vuorovaikutteinen kokonaisuus.

Huomasitteko muuten jo blogin uuden ulkoasun? Mannekiiniksi on päässyt kukko Piiparinen, joka viime syksynä koki karumman kohtalon kaulan katkaisun myötä, rauha hänen muistolleen. Jos oli kukko pahaluonteinen niin kosti varmaan vielä tuonelan porttienkin takaa, sen verran sitkeää lihaa oli!