Maaliskuun ensimmäinen

Maaliskuun eka ja kevään kunniaksi pyykit ensimmäistä kertaa ulkona kuivumassa. Pakko kai se on alkaa uskoa, että ei tässä enää talvi taida tulla. Toisaalta 19 vuotta sitten lunta tuiskutti vielä äitienpäivänäkin, joten vielähän tässä on toivoa. Are öljysi auran ja kohta sen voikin laittaa kesäteloille. Päivät alkavat olla ihanan keväisiä. Aurinko möllöttää ja lämpöäkin tulvii ikkunoiden läpi, ihanaa!

Viime viikonloppuna Iren sisko täytti 29+1 vuotta ja edessä oli pienimuotoiset juhlat. Matkalla juhliin löytyi kaupan alelaarista ehkä maailman ihaninta kangasta. Vallilan farmikangas ja vain 5 eur/metri! Mukaan lähti tämän vihreän sijaan kuitenkin ruskeaa mutta hieman jäi harmittamaan, ettei tullut ostettua palaa tätä vihreääkin unelmaa.

Maajusseilta kun ei ikinä työt lopu niin Arekin siirtyi sujuvasti lumihommista metsätöihin. Ei tuo puiden kaato itse kyllä leiville lyö. Yllättävää mutta totta: paremman hinnan saisi pystykaupalla. Noh, onpahan jotain ajankulua. Edesmennyt Iren isäkin totesi aina sanoa, että siinä sielu lepää kun metsään pääsee puita kaatelemaan.

Maatilan viikkoon ei varmasti kuulu muuta sen kummempaa. Irellä on pidellyt hieman flunssaa. Kuumetta ei ole ollut mutta alkuviikosta oli kurkku hieman karhea ja sen jälkeen aukesi hana ja niistää on saanut melko ahkeraan. Nyt kuitenkin jo parempaan päin. Remontti on edelleen kesken. Vielä yksi seinä maalattavaa jäljellä, huoh! Noh, vanha sanontakin sanoo että kauneuden takia pitää kärsiä. Pätee varmaan kodin kaunistamiseenkin.