Meillä on ollut tapana jotenkin viettää aina ystävänpäivää. Ehkä jämähtänyt tapa Iren Ameriikan vuosilta, jossa Valentines day on saanut ihan omat mittasuhteet. Eräs ystävä jo epäili eilen, että jos vaikka oltaisiin ystävänpäivän kunniaksi salaa menty naimisin ja nyt jäi sitten polttarit viettämättä. No sitä ei kuitenkaan käynyt, vaara ohi! Sitä päivää saa odotella, että Are polvistuisi ja pyytäisi ihan avioliittoon asti. Ja Iren äiti ei kyllä koskaan antaisi anteeksi jos mentäisiin ei saisi kutsua häihin.
Aloitettiin juhlinta itseasiassa jo torstaina kun Ire tapansa mukaan turpa mutrulla mökötti jostain ja Are siinä lepytelläkseen vetäisi vaatekaapin kätköistä sydämenmuotoisen geishasuklaarasian esille. Eilen sitten käytiin illasta syömässä Osuuskaupan maalaisranskalaisessa vaihtoehdossa.Alkupalaksi kampasimpukkaa, pääruoaksi pihvit ja jälkkäritkin oli otettava (Creme brulee) kun saatiin kaksi yhden hinnalla. Oli taas herkkua kuten yleensä, njam.
Tänään pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä suklaaleivoksia huomiseen maa- ja kotitalousnaisten kokoukseen. Muistatte varmaan ne täällä esiintyneet tilkkuhelmet? Päädyin kuitenkin surauttamaan niiden seuraksi tilkuista pannulapun. Ei se ihan priima ole mutta paljonkos siitä saa enää selvää kun pari kertaa sen uunivuokiin käräyttää. Yleensä sanoisin, että ei menny niin kuin Strömsössä mutta niinhän se juuri meni kun katsoin Strömsö ohjelmasta ohjeen lappuseen på svenska.
 |
| Etupuolelta |
 |
| Ja takapuolelta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti