Ameriikan matkalla, osa I

Tervehdys taas maalta. Aikaeroväsymys on jo painanut viikon mutta töihin on vain pitänyt painua. Ameriikan reissu on nyt takanapäin ja hyvinä muistoina mielessä vielä pitkään. Viimeksi kirjoittelimme lentokentältä kun kone oli valmiina nousuun kohti toista mannerta. Are ei pelännytkään lentämistä vaan nautti siitä kaikin siemauksin. Koneen myöhästymistä jo lähdössä helpotti nopea syöksyminen jatkolennolle JFK:n lentokentällä ja kaiken hien ja juoksuaskeleiden jälkeen kuultu lausahdus, että lentomme onkin siirtynyt 45 minuuttia eteenpäin. Ei siis enää kiirettä.

Maahantuloviranomainen oli oikein kiinnostunut Aren sukunimestä, josta kuin ihmeen kaupalla saa väännettyä englanniksi kalkkunan. Kuulimme pitkän tarinan kuinka kalkkunavoileivät ovat miehen aivan yltiömäistä herkkua, varsinkin sinapin kera. Kiitospäivän juhlapöydän kruunukin on ehdottomasti herra kalkkuna. Mies oli jopa niin innoissaan, että unohti lopulta leimata Aren passin. Onneksi siitä ei koitunut jälkeen päin mitään ongelmia. 

Ensimmäinen lentomme New Yorkiin kesti noin 8 tuntia ja jatkolento San Franciscoon kuusi tuntia päälle. Jatkolennon tarjonneen American Airlinesin koneessa ei ollut kyllä kehumista. Juomapalvelu pelasi mutta mm. jokaisen istuimen omat viihdekeskukset uupuivat, iso miinus. Lopulta saavuimme perille San Franciscoon paikallista aikaa kymmenen jälkeen illalla. Saimme tilattu kolikkopuhelimella kolikoitta hotellin tarjoaman ilmaisen kyydin majapaikkaamme. Hotellimme valikoitui lentokentän läheisyydestä myöhäisen saapumisajankohdan sekä pari päivää myöhemmin lentokentältä noudettavan auton vuoksi. Matkaa hotellilta oli junalla San Franciscon keskustaan puolisen tuntia mutta matka taittui melko vaivattomasti. 

Kaikki hotellivaraukset teimme muuten Orbitzin kautta, joka oli Irelle jo aikaisemmin tuttu Ameriikan vuosilta. Palvelu toimi aivan moitteettomasti ja varaukset löytyivät aina pelkän nimen kertomalla. Voimme suositella lämpimästi!

Hotellimme San Franciscossa, El Rancho Inn

Vietimme ensimmäisen päivän siis San Franciscoa ihaillen. Ire oli käynyt kaupungissa aikaisemmin muutama vuosi sitten, joten liikkuminen oli melko vaivatonta. Kaupungin turistikohteet oli helposti nähty päivässä ja keskityimmekin lähinnä julkisilla kulkuvälineillä kuten raitiovaunulla ja cable carilla suhaamiseen kaupungin päästä toiseen. Päivä meni nopeasti aikaeron painaessa. Aamuisin sisäinen kello herätti jo neljän aikaan. Onneksi hotellin tarjoama aamupala, joka osoittautui muuten aivan loistavaksi, aloitti tarjoilun jo ennen kuutta. Illalla uni kuitenkin meinasi painaa silmää turhankin paljon.

Fishermans Wharfin kaupunginosasta, joka sijaitsee aivan tyynenvaltameren rannalla

Hylkeitä laiturilla nro 39. Ei siis mikään eläintarha vaan ihan villejä otuksia.

Toisena päivänä saimme allemme rakkaan vuokra-automme, Ford Fusionin. Olimme varanneet auton valmiiksi Alamon kautta odottamaan San Franciscon lentokentälle ja palautuksen olimme sopineet valmiiksi viikon päähän Los Angelesin lentokentälle. Yhteensä viikon vuokrauksesta koitui kuluja euroissa n. 300 eur sisältäen kaikki verot, rajattomat kilometrit, lisäkuljettajan sekä tankkauspalvelun eli itse ei tarvinnut huolia, että palautusvaiheessa täytyy tankin olla täynnä. Auton nouto oli vaivatonta ja palautus vielä helpompaa.

Lähdimme San Franciscosta etelään ja ajelimme valtavien mantelipuuviljelmien ohi serpenttiteitä Yosemiten kansallispuistoon. Paras bongaus matkalla oli tomaattirekat, joista peittämätön kuorma sinkoili penkereille mutkissa, aikamoista ketsuppia!

Ajokkimme Ford Fusion.

Tien päällä

Yosemiten kansallispuisto oli ehkä yksi reissun upeimpia kohteita. Ajoimme hieman pidemmän reitin eli ensin puiston eteläosaan, jossa sijaitse Mariposa Groven alue ja punapuumetsä. Jatkoimme tästä pohjoiseen ja ajoimme maisemareittiä koko puiston läpi. Puisto kohoaa korkealle vuoristoon. Lähdössä oli n. +25 C ja aurinkoa. Korkeimmalla kohdalla, yli 10 000 jalan eli yli 3 km korkeudessa tuli kuitenkin eteen lunta ja pakkasasteita. Korvat naksuivat kun mäet menivät melkoisen jyrkästi vuoroin ylä- ja alamäkeen.

Punapuita Yosemiten kansallispuistossa Mariposan alueella. Are mahtui hyvin alle.

Matkaan sattui myös paljon onnea. Koko syksyn Yosemitea piinanneet metsäpalot pitivät ison osan puistosta kiinni koko syyskauden. Alueet aukesivat kuitenkin juuri sopivasti ennen reissuamme. Muutama päivä vierailun jälkeen Usan hallitus sulki väliaikaisesti valtion ylläpitämiä kohteita, sillä budjettineuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen. Lähes kaikki kansallispuistot kuuluivat myös sulkulistalle, joten oli aivan päivistä kiinni, että emme olisi päässeet ollenkaan vierailemaan puistoon. Todella hyvä ajoitus siis kerrankin!

Ajoreitin varrelta Yosemiten kansallispuistosta.

Yön vietimme Bishopin pienessä kylässä, jossa hotellihuoneemme ei kuitenkaan ollut niin pieni. Kaksi parisänkyä, oma keittiö sekä iso kylpyhuone. Uni maistui! Olimme katsoneet ennen matkaa kartasta, että kyseisessä kylässä on tarjolla useita majoitusvaihtoehtoja. Ajoimme yhden pihaan ja saimme viimeisen huoneen. Internet osasi vielä kertoa, että kyseessä oli kylän paras vaihtoehto. Hyvä valinta. Kävimme iltaruoan ravintolan sijaan kaupasta ja päädyimme pastan lisäksi paistamaan päänkokoisen pihvin kattilassa (paistinpannu puuttui) ja syömään tonkan Ben&Jerrysin herkkujäätelöä.

Sympaattinen hotellimme Bishopin kylässä.

Huoneeseen kuului myös oma terassi.

Kännykällä räpsäisty kuva huoneestamme.

Matkan seuraava päämäärä oli Las Vegas, johon ajoimme läpi Death Valleyn eli kuolemanlaakson. Alkumatkan maisemat koostuivat lähinnä vuorista ja piikkipusikoista. Vihreät kasvit alkoivat pikkuhiljaa vähentyä ja lopulta jäljellä oli enää hiekkaa ja vuoria. Tie kiemurteli vuorten välissä silmänkantamattomiin. Tämäkin ajopätkä oli n. 450 km, joten ihan pieniä matkoja emme yleensä päivässä ajaneet. GPS:n ohjeet olivat myös yleensä hyvin simppelit "käänny vasemmalle ja aja vähintään 100 km eteenpäin". Ei siis turhia risteyskäännöksiä.

Death Valley on yksi maailman lämpimimmistä paikoista. Syksyisin asteet ovat kuitenkin siedettäviä. Lämpötila hipoi yli +30 asteessa kun kävelimme pitkin hiekkadyynejä paljain jaloin. Ire voi myös todeta, että levähdysalueen kompostoiva wc oli siisti mutta hajut noissa lämpötiloissa oli vähintäänkin eteeriset.

"Missä palmupuut, ne huojuu vain.."

Hiekkalaatikko hiekkaa

Niin lämmintä Kuolemanlaaksossa, että jalkoja polttaa

Perjantai-illaksi pääsimme perille Las Vegasiin, jossa vietimme kokonaisen viikonlopun. Area hieman jännitti Vegasin liikenteessä suhailu mutta siinä vaiheessa emme toki olleet vielä ajaneet Los Angelesissa...Hotelliksi oli valikoitunut Mirage hotel & casino. Hotellihuoneeseen oli aivan mahdoton päästä ilman, että joutui kulkemaan houkutusten eli pelikoneiden ohi. Huone oli 11 kerroksessa, näkymä puoliksi stripille eli pääkadulle. Mukava oli viikonloppu hengähtää niin upeissa puitteissa.

Hotellihuoneemme Las Vegasissa.

Matka jatkui Vegasista vielä tuhansia kilometrejä eteenpäin. Tunnelmia tulossa lisää pian..