Kurpitsojen taimet pääsivät jälleen kasvamaan perinteisesti liian suuriksi ja hätäpäissään istutimme ne jo kasvimaalle. Taimia taitaa olla maassa nyt yhdeksän, osa Gele reuzen -jättikurpitsaa, osa Tom Fox -lajiketta, sitä oranssia siis. Taustalla näkyy myös maissintaimet, jotka nekin on sittemmin viihtyneet jo ulkosalla. Maissia laitettiin osa myös suorakylvöllä eli siemeniä suoraan pussista maahan. Ensimmäisiä kasvun merkkejä oli nähtävissä tänään, joten ihan hukkaan kyseinen kylvö ei tainnut mennä.
Are teki luonnollisen poistuman pihamaalla olleelle kannolle, jossa alkoi pesiä koko armeija muurahaisia. Kun noudettiin kannon lopullista poistamista varten kaivuri hallista, oli pihaan sillä välin ilmestynyt polkupyörällä kulkukauppias. Itäeurooppalainen mies, jolla perinteinen tarina sairaasta lapsesta ja huonosta toimeentulosta. Möi tällä kertaa pahvista tehtyjä ovikoristeita. Kaupat jäi mieheltä saamatta mutta pitänee nostaa hattua, että vaivautuu näinkin maaseudulle kauppaa yrittämään. Auto ja kuskihan sillä varmaankin oli toisen tien varressa, ei kukaan tänne pyörällä sotkisi. Ainakin kova solkkaus alkoi puhelimeen kun käänsi pyörän suunnan takaisin kohti maantietä.
Ja tässähän se maantie kuvassa komeilee. Ire tuli ottaneeksi kameran mukaan lehdenhakureissulle ja napsi pari kuvaa naapurin maitotilan pelloista, jotka olivat valtoimenaan voikukkia. Olivat, sillä nyt ne on jo ajettu silppurilla alas. Kovin kiireiseltä ei tämä meidän kylän päätie vaikuta mutta yllättävän kovaa tuossa suoralla autot huristaa. Kaasujalkaa voi kuitenkin yrittää hellittää näillä main, sillä risteyksestä vasemmalle löydät tien päästä Iren ja Aren sekä pannun kuumana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti