Mäenpäältä polkupyörällä voi jopa päästä jotain viittäkymppiä..

Ire täällä pakinoi sunnuntain ratoksi. Polkaisin eilen lauantai-illan iloksi 20 km pyörällä. Uusi ennätys, yleensä vakiolenkki on "vain" 12 km järven ympäri mutta nyt tuli kurvailtua valtatien laitaan ja takaisin. Naapurit näytti olevan peltotöissä samoin kuin Are, joka kylvi pihapiirin viimeisiä peltoja. Ensimmäisenä kylvetyt vihertävätkin jo kivasti, jonkinlaista kaurasatoa siis tällekin vuodelle odotettavissa.

Kylänraittia polkiessa ees taas tuli taas pohdittua tätä maaseudulla elämistä. Pitkään on ollut jo mielessä että muutaman sanasen voisi vaikka paikallislehden palstallekin pakinoida. Aikoinaanhan tuli Savon Sanomiin kirjoiltua ensin kesäkirjeevaihtajana, sen jälkeen Ameriikan kirjeevaihtajana. Vielä ei ole kynä kuitenkaan heilunut, jos vaikka joku ottaisi puolitotisista sanomisista nokkiinsa. Tarinoidaan siis anonyymisti täällä.

Mökkikausi on selkeästi alkanut. Kylän pääväylän liikennöinti on ainakin kolminkertaistunut. Enää ei tunnekaan aivan kaikkia, jotka tulevat vastaan. Pyöräreitillä naapurikylässä käveli nuoripari iltalenkillä vastaan. Tunnelmasta arvasin, että varmaankin vanhemmat olivat tämän pariskunnan höynäyttäneet viettämään viikonloppua luonnokauniiseen mökkisuomeen. Tapana on ollut tervehtiä kaikkia vastaantulijoita, ei niitä niin turkasen paljoa ole. Vastausta ei tällä kertaa kuitenkaan kuulunut, vain epämääräistä mutinaa. En viitsinyt kuitenkaan jäädä perään huutamaan, että "TÄÄLLÄ PÄIN ON TAPANA TERVEHTIÄ NOTTA PÄIVÄÄ!" vaan lisäsin jalkoihin polkuvauhtia ja suhautin ohi.

Pyörälenkin suurin jännitys on pyörärastit. Ympäri kuntaa niitä löytyy 18, meidän kotikulmilta kaksi ja hieman pitemmän pyöräilyn päästä vielä kaksi lisää. Taas tuli nimi rustattua vihkoon. Kilpailu käy kuumana naapurin mummojen ja pappojen kanssa kuka polkee eniten. Matkan pituudessa näyttäisin olevan selkeässä johdossa mutta vanhukset ehtivät vierailemaan laatikolla useammin. Saako tasoitusta, jos itsellä on rastille 5 km ja heillä vain 500 m? Tässä näkee taas tämän maalaisen käsityksen naapureista. Samalla tavalla ne on naapureita, oli sitten viereinen tila tai naapurikylä kyseessä.

Kaikki ei näytä kuitenkaan muistavan, että näin kesän kynnyksellä liikennöinti maaseudullakin on huomattavasti vilkkaampaa. Törmäsinpä siis paluumatkalla tienviitan juuren ankarasti lorottelevaan herrasmieheen. Ei ollut varmaankaan huomioinut että autojen lisäksi saattaa ohi kulkea nuorehko nainen polkupyörällään. Jäi minultakin tällä kertaa tervehtimättä kun en hihitykseltäni saanut sanaa sanottua.

Lauantai-illan lenkistä rohkaistuneena läksin sunnuntainkin kunniaksi pyörän selkään. Uhkarohkeana sinkutin katsomaan kaukaisimmille pelloille mitä Are puuhailee, matkaa ees-taas melkein 25 km. Tulomatkalla kyläkirkon kohdalla usko meinasi jo loppua. Vai voiko näin sanoa kun kirkko oli niin lähellä? No jalat huusi ainakin hallelujaa mutta niin vain sain lenkin ja voimat loppuun.

Kulkupelinä lähiaikoina on toiminut uskollisen Jopon sijaan Aren menopeli.

"Mäenpäältä polkupyörällään voi jopa päästä jotain viittäkymppiä,
jos polkee oikein kovaa eikä käytä jarruja, kaupunkiin pääsee
puolessa tunnissa ja vaikka siltaa pitkin aina polkeekin vastatuuleen
minne sitten meneekin niin tuskin koskaan kestää puolta tuntii
kauempaa, kun itsensä löytää pohtimasta" 

Egotrippi: Polkupyörälaulu