Tukka-asiaa

Ire on ehkä maailman huonoin ulkonäköihminen. Siitä kertoo esimerkiksi se, että viimeksi meikkiä on eksynyt naamaan viime vuoden puolella lukuunottamatta maskaran sipaisua ripsiin silloin tällöin. Ameriikan vuosilta säilötyt korkokengät ja lukuisat käsiveskatkin odottavat kuumeisena käyttöä kaapissa. Maalla kun on helpompi vetäistä jalkaan Hai-saappaat ja käteen Prisman muovikassi.

Yksi ylpeiden aihe Ireltä kuitenkin löytyy. Kymmenen vuotta sitten vielä poikamalli, nyt ranteen paksuinen poninhäntä, jota jaksaa päivästä toiseen letittää, kähertää, harjata ja kihartaa.

Vahva tukka lienee tämän suvun sisarusten tavaramerkki. Iren siskon pikimustaa tukkaa kun ihmeteltiin jo aikoinaan synnytyssairaalassa ja kyseltiin mistä niin pieniä peruukkeja voisi hankkia? Irellä puolestaan oli aivan lumenvalkoinen tukka enkelikiharoilla.

Pikku-Ire ja enkelinkiharat

Malli on vaihtunut lyhyestä pidempään mutta viimeinen vuosikymmen on mennyt tasaisesti kasvatellessa tukan pituutta. Suurimmat muutokset lienee otsatukan leikkaus, latvan tasaus ja vaaleat raidat silloin tällöin, kuten muutama viikko sitten:

Iren ystävä Keijo värjäyspuuhissa.
Keijon Lä´pää muuten toimii taas..

Mm. näitä tuotteita Ire on kokeillut.
(kuvat googlesta)

Are oli aikoinaan ihan hullaantunut kun tajusi Iren tukan pituuden. Ensimmäinen kuukausi taisi mennä siltä niin sumussa (ja Ireltä pipo päässä ja letti kiinni), joten ihmetys oli suuri kun kerran Ire huljuttelikin hiuksiaan valtoimenaan. Jos toiveita sielunkumppanin ulkonäöstä olisi saanut esittää niin pitkä tukka oli ihan varmasti Aren top-listalla. Onni siis potkaisi siinä kohdassa, muista kohdista en niinkään tiedä...

Lähellä kuitenkin oli, että Are olisi joutunut tuijottelemaan lähes kaljua Ireä. Kolme vuotta Ameriikkalaisella suihkulla suihkuttelua teki tehtävänsä ja Iren tukka voi melko pahoin kun paluu kotosuomeen koitti. Kosteuttavat shampoot ja hoitoaineet sekä tehohoidot eivät nekään auttaneet ja hiuspehko oheni ohenemistaan.





Vastaus ongelmaan löytyi kuitenkin hieman yllättäen Aresta. Oleilu maalla ja tukan pesu kaivo- tai järvivedellä osoittautuivat kultaakin kalliimmaksi korjauskeinoksi ja Iren tukasta on jälleen tullut sileä, paksu ja pehmoinen, aivan kuten ennen vanhaa.

Kiitos mökkielämä!

Lopuksi aiheeseen sopivaa musiikkia:

Ps. Näyttääkö postaus oudolta, teksti tai kuvat väärässä paikassa? Jätä kommentti boksiin jos näin on, blogger jälleen temppuilee.