Are oli jo aikaa sitten ilmoittanut työkiireistä, joten kukkapuskaa tai muita ylellisyyksiä oli turha odotella. Se ketku meni kuitenkin huijaamaanpuijaamaan ja ilmestyi kesken torstai-iltapäivän Iren työpaikalle siinä toivossa, että saisi avaimet lainaan kaupunkiasunnolla. Tässä suhteessa kun ei vielä olla siinä vaiheessa, että Arella olisi asunnolle omat avaimet (oikeasti kyseessä vaan käytännön hankaluus, vara-avaimen on helpompi olla lähempänä kuin 60 km päässä, jos vahinko sattuu).
Jo tässä vaiheessa Iren naisen vaisto tiesi mitä tuleman pitää:
Are vanha romantikko!
Maljakon löytämisessä oli hieman ongelmia. Lopulta maljakon virkaa rupesi toimittamaan vanha, kulahtanut, muovinen kaljatuoppi, jonka Iren työkaverit on aikoinaan koristelleet mustalla tussilla.
Muistatteko muuten kun menneinä vuosina piti Serlan paperipakkauksista kerätä merkkejä ja niillä sitten sai Serla Orava pehmoleluja? Ire oli aina katkera kun ei orava repun lisäksi omistanut yhtään oravapehmolelua. Innostus oli siis hyvinkin suuri kun Aren luota yhden kaapin päältä löytyi orava poikineen! Jättikokoisen kävynnakertajan lisäksi kokoelmissa oli useita pienempiä oravia ja löytyipä vaatehuoneen perukoilta Irellekin oma oravansa.
Innostuksen suuruutta kuvaa se, että aiheesta piti soittaa puhelu jos toinenkin ystäville ja sukulaisille. Are taisi kyllä olla vähän mustis kun illalla Iren kainalosta löytyikin Aren sijaan pehmoinen osku..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti