Tuossa menneellä talvilomalla tuli Irellä puheeksi tuttavan kanssa Are ja maanviljely (Are: Nyt kuulolle, sinusta on puhuttu seläntakana). Läpistiin aikamme kuluksi niitä näitä niin puinneista kuin polttopuistakin. Lopulta aihe siirtyi siihen kuinka maidontuotanto Aren tilalla loppui jo muutama vuosi taaksepäin ja eläinkantaa ylläpitää enää kissa.
 |
| Kissa, lempinimeltä kisu. Järjestysnumero ehkä III, kukaan ei muista. |
Siitä tuttava sitten innostuneena kertomaan työkaverinsa ylämaankarjatilasta. Kuinka helppohoitoisia ja söpöjä elukoita ne ovatkaan ja eivät edes navettaa tarvitse vaan viihtyvät kesät talvet ulkosalla. Sille, jolle ylämaankarja (highland cattle) ei sano rotuna yhtään mitään, kerrottakoon että kyseessä on ne paksunahkaiset rokkitukkalehmät.
 |
| Kuva täältä |
Muistui mieleen kuinka Are joskus mainitsi kiinnostuksen kohdistuvan tämän jalon karjalajin paimennukseen mutta isoin ongelma taisi olla highland lihan huono kysyntä ja kuinka pieni pääluku johtaisi lopulta siihen että Helunat ja Mansikit olisivat jo liikaa perheenjäseniä. Aika ikävää se toki olisi, jos joutuisi sitten itku silmässä nauttimaan omaa ammua appeeksi vaikka tämän merkkinen nauta onkin kai hyvinkin nautinnollisen makuista.
Ire alkoi kuitenkin tuttavan huastelun siivittämänä innostumaan lajista. Nyt onkin siis meneillään Aren painostus, jotta seuraavan tehtävän rengasmatkan päämäärä olisi highland tilaan tutustuminen.
Sitä ennen pitää kuitenkin varmaan tyytyä vain kuvien katseluun. Postiluukustakin kolahti postikortti oikein Skotlannista asti ja kantta koristi rokkitukkalehmän kuva, selvää kohtalon sanelua!
Jos ei muuta niin pienen vihjeen voisi laittaa Aren synttärikakkuun vajaan kuukauden päästä (kts. video )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti