"Terve löyly, terve lämmin
terve henkäys kiukainen,
kylpy lämpimäin kivisten,
hiki vanhan Väinämöisen.
Löylystä vihannan vihdan,
Tästä puuttuu
Löyly kiukahan kivestä,
löyly saunan sammalista.
Tervehyttä tekemähän,
rauhoa rakentamahan,
kipehille voitehiksi,
pahoille parantehiksi."
Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan vai miten ne Työmiehen lauantai -laulun sanat menikään? Saunominen on ehkä paras tapa rentoutua. Kun kiukaan alla ritisee koivuklapi ja vesi sihahtaa kuumille kiuskiville on rentoutuminen taattua. Toki saunominen ei rajoitu pelkkään lauantai-iltaan vaan aina iltaa maaseudun rauhassa vietettäessä on tavaksi tullut löylytellä hetki jos toinenkin.
Iren kaupunkiasuintalostakin löytyy kehityskelpoinen (sähkö)sauna led-valoineen. Lenkkisauna kaupunkiasunnolla (sinisellä)lenkillä mutta juoksulenkittä onkin tuttu tapa tiistai-illassa. Muuten saunavuoroa saakin kaupungista etsiä lähinnä uimahallista. Lisävuoroja saunaan ilman lisämaksua ei ainakaan tässä taloyhtiössä tipu, harmi.
Saunasta pitää löytyä kiukaan ja lauteiden lisäksi (tietysti myös vesikuuppa ja saavi) ehdottomasti myös saunavasta/vihta. Ire on ulkomailla asuneena pohtinut ulkomaalaisten mietteitä meidän suomalaisten tavasta istua tulikuumassa huoneessa ja rätkiä itseään kimpulla oksia. Melko, hmm, mielenkiintoista sanottakoon mutta ah, niin rentouttavaa. Kun vihtomisen jälkeen voi köllähtää lauteille kauratyyny pään alla, on saunaelämys taattu.
Saunomisessa on olennaista myös sauna-asuste: Are luottaa perinteisempään saunatakkimalliin, Iren käyttäessä anopilta lahjaksi saatua punaista lannevaatteen tapaista naistenmalli asiaa.
Millainen on oma sauna-asusi? Luotatko perinteiseen pyyhkeeseen vai kääritkö itsesi tuorekelmuun kilojen tippumisen toivossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti