Kyllä se on niin, että ei näiden kevätkylvöjen aikana ehdi enää tietokoneellakaan kirjoittamaan. Tänään on pitänyt hieman sateisempaa, joten kerrankin on hetki hengähtää ja kertoilla kuulumisia. Viime viikkojen aikana on tällä tilallakin käynyt mullistuksia. Yli 20 vuotta vanha kasvihuone sai kaivurin kauhasta kun uudelle ja kiiltävälle tehtiin tilaa. Nyt on kahta seinälevyä vaille 18,8 m2 tilaa kasvattaa tomaatteja, kurkkuja, vesimeloneja, yrttejä sun muuta. On automaattisesti avautuvat ikkunaluukut, kastelujärjestelmä ja kaikki. Kyllä on pitkään vihannesten kilohinta taivaissa ennen kuin uusi pytinki on maksanut itsensä takaisin mutta se viljelemisen ilo, se viljelemisen ilo. Samalla kertaa kaivettiin kaivurilla myös kasvihuoneen vieressä ollut orapihlaja-aidan tapainen pois. Tilalle on suunnitelmissa muutama viinimarja- ja vadelmapensas.
Kasvihuoneen rakennustöiden ajaksi tälläkin tilalla ulkoistettiin, nimittäin peltotyöt nuorelle emännälle.
Ire on huristellut pitkin peltoja
Väderstadin äes perässä sillä aikaa kun
Are on tuskaillut pulttien, muttereiden ja kennolevyjen kanssa kasvihuonetyömaalla. Äitienpäiväajelulle lähteneille mökkiläisillekin ilmaantui halpaa ohjelmaa kun Ire pyöritteli John Deereä tienvarsipellolla. Suut loksahteli sen verran, että nainen legginseissä, hihattomassa ja traktorin ratissa ei tainnut olla ihan tuttu näky. Huimin suoritus oli saada äes nippuun traktorin taakse ja ajella maantietä pitkin kotiin. Hiljakseen sitä köröteltiin, onneksi perään ei ilmaantunut autoja. Kovempaakin olisi voinut mennä mutta vaihde ei antanut periksi. Isompaa pykälääkään ei voinut vaihtaa traktorin sammumisen pelossa sillä naapurin maitotilan verhojen siimeksestä vilkkui jo uteliaita katseita.
Kiireistä on siis maalla mutta niin on päivätöissäkin (Irellä siis). Tietokonetta saa naputella kiihtyvää tahtia ja erilaisia painotuotteita suunnitella kun kuljetaan kohti kesäkuuta ja kauden kiireisintä aikaa. Mukavaa vastapainoa kuitenkin kun päivät istuu toimistossa ja illat ulkoilee milloin traktorin, milloin polkupyörän kanssa. Illalla kun kuuntelee käen kukuntaa, palokärjen nakutusta, joutsenten laulua ja pöllöjen huhuilua (ja pari kiekaisua kukko Piipariselta kanalasta) niin kyllä sitä vain nauttii tästä vuoden ajasta kiireistä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti