Maalla on sadonkorjuun aika. Lämmin kesä on vaikuttanut positiivisesti ainakin maissipeltoon. Hyvänkokoista satoa on luvassa useamman tähkän verran. Ja kuinka makoisia maissit olikaan keitettynä, njam!
Kuvasta ei ehkä välity se lannantuoksu, joka leijaili tuvassa sunnuntai-iltana. Syyskuun lämpimin päivä tuli vietettyä navettaa pesten. Eihän siitä taida olla kuin kuusi vuotta kun navetan sisuksissa viimeisen kerran ammuttiin, joten olikin jo aika kuurata liat pois. Kanoille on suunnitteilla navetan nurkkaan aivan luksus kanala, joten sitä hätäähän pesupuuhiin oli tartuttava. Parsien irrotus onkin sitten operaatio sinänsä. Se tuntui vaativan hitsipillin ja lasit, harmi vain että kaasu loppui ennen puoltaväliä.
Perunan noston piti tapahtua vasta tulevana viikonloppuna mutta uhkaavat sadekelit pakottivat laittamaan nostokoneen traktorin perään jo viikolla. Perunaa nousi ihan mukavasti, viljelyssä on ollut varhaisperuna Timon lisäksi Nicolaa, Norjan punaista sekä Rosamundaa. Ja tulihan se sadekin sieltä, joten hommaa on jatkettava vielä toisena päivänä.
Perunoita ei muistettu tänäkään kesänä pahemmin lannoitella, melko luomuna se on yleensä saanutkin kasvaa. Ei tuo kokoon ole tainnut ainakaan pahasti vaikuttaa..
Loppukevennyksenä kerrottakoon kissan kuulumisia viikonlopulta. Ire ja Are ajeli lauantaiyönä 11 jälkeen kohti kotia kun naapuritalon kohdalla puussa näkyi jotain valkoista. Kissahan se oli kiivennyt petäjän oksalle eikä tuntunut haluavan alaspäin. Joku toinen eläinhän sen sinne oli ajanut, sen verran kisu pälyili kohti lähipusikoita. Ei auttanut Aren houkuttelu eikä Iren lupaus kotona odottavasta makkarasta. Oli haettava tikapuut ja traktori. Are kipaisi puuhun ja tikkaiden viime metreiltä yletti irrottamaan oksasta tiukasti kiinni pitelevän kisun. Loppumatka sujui Iren polvella traktorissa ja kotona ruoka ja uni tuntui maistuvan kovin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti