Tee tee!

Miksi töissä pidetään aina kahvitauko vaikka juotaisiinkin teetä?

Suomi on selkeää kahvikansaa. Jos vuosittain henkeä kohden menee tätä mustaa kultaa kurkusta alas noin 150 litraa, jää tee auttamattomasti kakkoseksi reilulla kymmenellä litralla. Vielä pari vuotta sitten Ire oli niin kahviton kuin teetönkin ihminen. Ainut poikkeus tapahtui seurapiiritilanteissa, joissa kohteliaisuus syistä piti huitaista kupillinen kaffetta naamariin vaikka maku olikin vastenmielinen. Yhdestä annoksesta seurasi aina viiden päivän tärinä kofeiinin yliannostuksen seurauksena. Miten tämä niin hyvältä tuoksuva aine saattoikaan tehdä niin huonoa?

Seurapiiritilanteesta teen juontikin sai kuitenkin alkunsa ja lopulta ryöstäytyi käsistä. Yhä tiheämmäksi käyneet vierailut Aren luokse ennen yhteisasumista pakottivat myös Iren tarttumaan teekupin kahvaan ja ryystämään mukillisen jos toisenkin. Makuun tottui varsin nopeasti ja lopulta Are olikin tartuttanut teeinnostuksensa myös Ireen. Varsin kova meriitti, sillä aikaisemmin tältä oli hyvin vältytty vaikka Iren ystäväpiiri tunnustautuukin järjestään teen nimeen vannoviksi kupittelijoiksi.

Jossain vaiheessa päädyttiin pisteeseen, että jopa kahvilassa pystyi mehulasillisen sijaan tilaamaan kupillisen teetä. Helpotti elämää kummasti, sillä ennen teen tuloa elämään oli kahvilan tiskillä tai sukujuhlissa aina joutunut selittämään kuinka ei juo kahvia eikä teetäkään. Sittemmin teen nauttiminen on vakioitunut kupilliseen työpaikan aamukahvipöydässä. Suosikiksi on noussut Nordqvistin makuteet, kuten Keisarin morsian ja Uskollinen ystävä. Lisäksi sitruunatee on hyvää. Kesäisin on mukava keitellä kokonainen kannullinen mustaa teetä ja maustaa se jääpalojen ja itse keitetyn sokeriliemen lisäksi sitruunalla sekä muilla sitrushedelmillä, kuinka virkistävää!

Oletko itse enemmän kahvi vai tee ihmisiä?